The seminar in Joensuu on 27 November 2014 with poets Miia Toivio, Jan Kaus, Kārlis Vērdiņš and Gunnar Wærness was organized in the cooperation with the University of Eastern Finland. It was also a climax for ending a very popular course of translating poetry supervised by lector of English Languge and Translation Minna Ruokonen and lector of Literature Elina Arminen.

Here comes some feedback from the stundents attending the seminar:

”It was a splendid happening and excellent unity: all parts of it were important, had the right lenght and were compliting each others. Every moment was needed.”

”The Norwegian performance was brilliant!”

”I most certainly don't think that the soul of the poem got lost in the translation.”

”Who wouldn't have known the Estonian and Latvian poetry can be so entertaining. A positive surprise!”

”It was great to hear poets reading their poetry in their own mother tongue!”

”I also liked to know, where you can read and publish poetry in Internet [in Finland].”

”One thing's certain: we need more Estonian poetry!”

”Music rules! The translation [by Miia Toivio] of the song [Fish by Gunnar Wærness] was impressive. Put the Fish to YouTube!”

”Great speeches, captivating performances. I was surprised to notice how interesting it was to listening to totally foreign languages. Multiples languages worked well!

”Poetry can be fun!”

Student of Geografy Reima Hyytiäinen got also inspired by Poetry Ride and wrote a poem concerning one day in his life, 27 November 2014. The poem came out very well! The poem is written in Finnish.

Joskus aamupäivällä katsoin peiliin ja nielaisin kellon ja

kuuntelin kuinka se alkoi polskia mahassa epätahtiin ja

iloisena kuin ruutana. Seuraa aikaasi! Se muljutti minut

pitkin rantoja, sanoin että opintotukea ei makseta

kiduksina. Kiipesin torniin nähdäkseni mitä tahansa

maallista, katsoin lahtea ja sen kylmää syliä, yritin

kuvitella sen taakse sumuiseen metsään Itä-Suomen

Aluehallintoviraston toiseksi suurimman kaupungin ja sen

kaukokatseisen kaavoittajan

Alhaalla tulvametsän suuhun käveli karhumainen hahmo,

ei ollut ollut verkoilla, oli vain seisonut rannalla taskut

irvistäen

hän karisti yltään seitsemän joutsenta

silti juoksin hänet kiinni märässä hangessa

olisin puhunut viisarit pyöreiksi, mutta suussa virrannut

siima takerteli ja teki tuulenpesiä

Hän ei riiputtanut verkkoja,

minä puhuin yleisnimillä.

Kun kaupunki oli valmis, Baltiasta saapui karavaani sitä

katsomaan. Latvialainen kertoi nahkaa sängyssä

vaihtavista sotilaista, virolainen Leninin taidenäyttelystä

”1922–1991”. Heidän matkassaan oli helsinkiläinen, joka

puristi saamaansa hedelmää niin, että siitä lähti väri.

Viimeisessä vaunussa norjalainen hylkeenääni lauloi

muovipussista, ja kala oli koko ajan jäädä teräviin

hampaisiin.

Kun sumu kaupungissa oli jo niin paksua, että rantaviiva

kävi sopimuksenvaraiseksi, kävelin siihen järveen kiiskien

ja Leppästen sekaan.